8.-luokkalaiset tarkastivat Kalevalanmaa-tanssiteoksen

Kalevalanmaa marssitti lavalle tunnettuja suomalaisia ikoneja Kuva: Mirka Kleemola 2017 / Suomen Kansallisooppera

Harjurinteen koulun kaikki 8.-luokkalaiset pääsivät katsomaan Kansallisoopperan Kalevalanmaa-tanssiteosta. Odotukset esityksestä olivat aika alhaisia, muttemme kuitenkaan suhtautuneet lähtemiseen negatiivisesti. Tämä oli monen ensimmäinen kerta Oopperassa, ettei oikeastaan tiedetty mitä odottaa. Oletimme kuitenkin teoksen kertovan nimensä perusteella Kalevalasta, sekä Suomesta.

Teos esitettiin Helsingissä, Oopperatalolla. Rakennus oli hieno sekä ulkoa, että sisältä. Sisälle astuessa tuli todella juhlallinen olo.

Kuva: Voitto Niemelä / Suomen Kansallisooppera

Ennen esitystä sai käydä pienellä tutustumiskierroksella kulissien takana. Kierroksella saatiin hieman esimakua siitä, mitä itse näytös tulisi antamaan. Tutustumiskierroksella vastaan tuli vaiheita Suomen historiasta ja kulttuurista tähän päivään saakka. Saimme käydä kierroksen päätteeksi myös itse näyttämöllä.

Musiikki oli hienoa kuulla liveorkesterin soittamana ja kuoron laulamana. Tutut, perinteiset suomalaiset kappaleet sopivat hienosti balettitanssijoiden liikkeisiin. Tanssiaiskohtauksessa laulettiin Satumaa-tango ja kohtauksen päätteeksi yleisö sai yhtyä mukaan lauluun.

Yllättävää oli, ettei teos kertonut itse Kalevalasta niin paljoa kuin olisi kuvitellut. Pidimme siitä, miten paljon Suomesta oli kerrottu, kun baletti alkoi jääkaudesta ja huipentui Daruden Sandstormiin.

Kuva: Mirka Kleemola 2017 / Suomen Kansallisooppera

Esityksen katsomisessa hankalinta oli ehkäpä pysyä kärryillä juonesta. Varsinkin ensimmäisessä näytöksessä jätettiin todella paljon asioita tulkinnan varaan. Monien mielestä oli vaikeaa hahmottaa, mitä lavalla tapahtui.

Koko esitys oli kuitenkin kiinnostava. Oli mielenkiintoista katsella, miten paljon yksityiskohtia yhdessä kohtauksessa saattoi olla. Lava oli melkein koko ajan täydessä käytössä. Teoksen hienot lavasteet tekivät esityksestä vielä kiinnostavamman.

Yksi esityksen mieleenpainuvimmista asioista oli loppufinaali. Tanssijat tulivat itse katsomoon hakemaan katsojia lavalle mukaan loppukumarrukseen. Pidimme myös kohtauksesta, jossa kerrottiin Suomen sodista, kuten Talvisodasta ja Sisällissodasta Narvan Marssin soidessa taustalla.

 

Sisu rohkaisee sotilaita Kuva: Mirka Kleemola 2017 / Suomen Kansallisooppera
Vuoden 1918 sisällissota Kuva: Mirka Kleemola 2017 / Suomen Kansallisooppera

Kokonaisuudessaan teos oli todella mahtava. Esitys oli ylittänyt meidän molempien odotukset, sekä vetänyt monet sanattomaksi heti salista päästyä. Monet, meidät mukaan lukien sanoivat, että menisivät mielellään uudestaan. Oopperatalolla käyminen ja kyseisen teoksen näkeminen oli upea kokemus.

Frida Könönen ja Elli Liski
8B, Harjurinteen koulu

Elli Liski (vas.) ja Frida Könönen Kuva: Matteus Pentti / Harjurinteen koulu 2017

”Huikea hanke”

Taidetestaajat on huikea hanke, joka tavoittaa kokonaisen ikäluokan. Suomen kulttuurirahasto ja Svenska kulturfondet mahdollistavat kaksi kulttuurivierailua kuluvan lukuvuoden aikana kaikille 8.-luokkalaisille.

Balettivierailulla monesta nuoresta näki, että he ovat kokemaisillaan jotain aivan uutta. Hyvin harva 14-vuotias käy oopperassa tai baletissa. Itse pidän Kansallisoopperan produktioista, sillä ne ovat vaikuttavia monitaiteisia kokonaisuuksia, joissa yhdistyy puvustuksen, lavastuksen, valosuunnittelun, orkesterimusiikin, tanssin ja klassisen laulun suomalainen huippuosaaminen. Oli upeaa seurata, miten vierailu vaikutti moneen nuoreen

Itse muistan, kuinka äitini vei minua ensimmäisiä kertoja Kansallisoopperaan pian talon valmistuttua. Rakennuksen juhlavat mittasuhteet ja ammattiorkesterin kaiken läpäisevä sointi jätti nuoreen pysyvän jäljen.

Matteus Pentti
kuvataiteen lehtori, Harjurinteen koulu

 

Taidetestaajista voit lukea lisää hankkeen omilta sivuilta.

www.taidetestaajat.fi

Tukioppilaat

 

Tukioppilastoiminta on lähinnä peruskoulun luokilla 7–9 toimiva vertaistukeen perustuva järjestelmä. Tukioppilas auttaa muita oppilaita, yleensä kouluun uusina tulevia oppilaita, ja haluaa toimia vapaaehtoisesti kouluyhteisön hyväksi. Harjurinteen tukiopplaat ovat tänä syksynä paljon ryhmäyttäneet seiskoja, seurailleet, että onko kaikki hyvin, ja järjestäneet eimerkiksi kammokujan:

KAMMOKUJA

Koulumme tukioppilaat järjestivät Halloweenin aikoihin seiskaluokkalaisille kammokujan koulupäivän aikana. Tässä yhden tukioppilaan kuvaus kammokujan sisällöstä ja onnistumisesta: Se onnistui mielestäni hyvin ja seiskat tykkäsivät. Teimme siis pienelle käytävä matkalle reitin joka kuljettiin silmät sidottuina, tukioppilas vierellä. Oli erilaisia juttuja jotka piti sitten tehdä esim. : menemistä alas ja ylös, käden työntämistä keitettyyn spagettiin, kulkemista narujen ja jätesäkki suikaleiden läpi… Kammokuja on melkein aina ollut tykätty ja onnistunut kun se on tehty!

Tukioppilaat ovat tärkeä osa kouluamme ja yritämme kaikki tietysti käyttäytyä sen mukaisesti. Toivomme, että kaikilla olisi tällä hyvä olla. Siinäkin yritämme tehdä osamme. Toimintaamme kuuluu olla lähellä, silminä ja korvina, apuna ja tukena: tukioppilaina.

TET-jakso

Olin tutustumassa päiväkodinjohtajan työhön Loviisassa. Koska Valkon, Määrlahden ja Rauhalan päiväkodit ovat saman johtajan johdossa, minä olin niissä kaikissa. Henkilökuntaa päiväkodeissa oli yhteensä johtajan lisäksi 28 henkilöä.

Kiersin päiväkodinjohtajan kanssa kaikissa kolmessa päiväkodissa. Minun työtehtäviini kuului papereitten lajittelua ja arkistoimista, turhien ja salaisten paperien silppuamista, tietokonehommia, paperilomakkeiden niittaamista, roskien vienti roskikseen, sekä verhojen ompelu. Yhtenä päivänä olin myös lapsiryhmässä. Siellä minä tutustuin lapsiryhmän toimintaan, avustin ruokailussa, leikin lapsien kanssa, nukutin lapsia, avustin pukeutumisessa ja laitoin märkiä vaatteita kuivumaan ja kuivat lasten naulakoihin. Seurasin päiväkodinjohtajan työtä, sekä yhtenä päivänä lapsiryhmän lastenhoitajien työtä.

Työtä tehdessä opin ompelemaan verhoihin rypytysnauhaa, silppuamaan papereita erilaisilla paperisilppureilla, tarkkuutta työskentelyssä ja sen, että työsopimukset pitää säilyttää 50 vuotta. Minun mielestä työ tuntui hiukan raskaalta, mutta ihan hauskalta. Työpäivät tuntuivat vähän liian pitkiltä, mutta TET-jakson pituus oli sopiva.

Työpäivät tuntuivat hiukan liian pitkiltä, sillä minä tein aika pitkiä päiviä ja jotkut työtehtävät olivat raskaita. Viiden päivän TET-viikko tuntui sopivan pituiselta, sillä siinä ajassa ehti tutustua aika hyvin työhön, muttei kuitenkaan ehtinyt tylsistyä. TET- paikoille oli minun helppo päästä ja ne olivat hyvät paikat, sillä niiden siisteydestä ja ulkoasusta huolehdittiin ja päiväkotien ilmapiiri oli hyvä ja myönteinen. Lasten kanssa toimiminen on minusta oivaa toimintaa tettiläisille, joten päiväkodit olivat hyviä TET-paikkoja. Toimistotyöskentely sujuu joiltain, mutta se ei tietenkään sovellu ihan kaikille, mutta minulle se sopi ainakin tämän ajan. En kuitenkaan haluaisi työskennellä tuollaisissa toimistohommissa, joihin liittyy lapset. Vaikka työ oli ihan mielenkiintoista, en itse kiinnostunut siitä niin paljoa, että pyrkisin samalle alalle. En halua päiväkotialalle, sillä en pidä pitkäaikaisesta lasten kanssa toimimisesta tai lapsiin liittyvästä toiminnasta ja minua kiinnostaa eri asiat kuin päiväkodinjohtajan tai -tätien työ. Päiväkodissa työskentelevät joutuvat myös olemaan kokoajan sosiaalisissa tilanteissa ja minä en kaipaa niin paljoa kanssakäymistä ihmisten kanssa työpäivieni ajalla, joten en tästäkään syystä halua itse tällaiseen työhön. Minusta työssä parasta oli papereitten silppuaminen ja lajittelu ja huonointa oli työpäivien pituus.

Minä menin noin kello 8:ksi töihin. Aloitin päivän tervehtimällä muita työntekijöitä ja sitten menin omien tehtävieni pariin. Minä silppusin papereita ja kun silppuri ylikuumeni, järjestelin muita papereita. Minusta oli mukavaa, että työpaikalla oli hyvä ilmapiiri. Työpaikalla oli kivaa myös se, että pystyin olemaan siellä rennosti ja nauttia siellä olosta. Minusta oli ikävää se, kun silppuri ylikuumeni, vaikka olin vasta päässyt vauhtiin. Minulla oli myös siellä ehkä hiukan liikaa luppoaikaa, jolloin en tehnyt mitään.

Nyt sain paremmin selville, mitä päiväkodin johtaja oikeasti tekee ja että ala ei ole minulle se oikea, sekä, mitä lastenhoitajat tekevät. Päiväkotialaan liittyy todella suuri vastuu.

Johtajan työ voi olla joskus todella rankkaa, mutta se on myös monipuolista ja haastavaa. Lastenhoitajienkin työ on hyvin monipuolista ja voi olla välillä todella yllättävää ja erikoista.

Saara Kantola 9B

Terveiset 0-4T luokasta

Viime viikkoina oppilaat ovat tutustuneet karttaan. On etsitty koulun lähiympäristöstä katuja ja otettu selfiet katukylttien alla. Kuvat koottiin luokan seinälle.

Ilmiötunnilla oppilaat saivat valita aiheen oman kiinnostuksensa mukaan. Aikaisempia aiheita ovat olleet mm. liput, jäteauto, akvaariokalat ja rummut.

Tony valitsi aiheekseen vanhat talot ja haastatteli Kaisaa.
Leo tutustui Muumi-kirjaan.

Viikkoon mahtui myös Halloween juhlintaa.

 

Luokan 6-9H tekemisiä

Me teimme biologian tunnilla luurangon.

Kotitaloustunnilla tein omenapiirakkaa. Kaikki meni pieleen, koska sähläsin ja en kuunnellut. Onneksi piirakka onnistui. Oli vähän haastavaa, mutta meni hyvin.

Matematiikka on välillä vaikeaa ja välillä helppoa, mutta on tärkeää olla koulussa että oppii.

Pojat pelaavat jalkapalloa välitunnilla. Jalkapallo on kivaa, siksi me kaikki tykätään siitä.